Tekstit

Helteinen kesäkuu

Kuva
Kesäkuun viimeinen päivä on kääntynyt iltaan ja päätin vielä kirjoittaa muutamia ajatuksia kuluneesta kuukaudesta ennen muiden tuhisijoiden viereen kömpimistä.  Kesäkuun viimeiset päivät ovat onneksi tuoneet mukanaan kaivatut sateet ja luonto näyttää hiljalleen pieniä toipumisen merkkejä pitkästä hellejaksosta. Helteestä ja paahtavasta auringosta tämä kesäkuu nimittäin jää mieleen (blogin aloittamisen lisäksi). Juhannuksen jälkeiset kuumat päivät ovat sisältäneet paljon uimista ja veden äärellä oleilua. Omalta pihaltamme löytyy uima-allas, jossa olemme polskineet päivittäin, mutta sen lisäksi olemme nauttineet luonnonvesistä upeissa maisemissa. Minusta kuumuus tuntuu puristavan viimeisetkin energiat ja tekisi mieli vain löhöillä varjossa ja pulahtaa säännöllisin väliajoin veteen viilentymään. Parasta tekemistä näinä päivinä onkin ollut pakata lapset ja eväät autoon ja huristella kauniille paikalle veden ääreen. Luonto ja tietenkin myös oma puutarha on kärsinyt kuivuudesta ja jokailtais

Juhannustunnelmia

Kuva
Ennen kuun vaihtumista on mukava palata juhannuksen tunnelmiin. Me vietimme ihanan ja rennon juhannuksen täällä meidän keltaisessa tuvassa oman perheen sekä lapsuudenperheeni kesken. Ohjelmassa oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista, uimista ja rentoa yhdessäoloa. Minulle juhlapyhissä olennaisinta on perheen kesken vietetty aika. Vuosien saatossa muodostuneet perinteet ovat nekin itselleni tärkeitä ja tuovat juhlan tuntua. Tykkään järjestää juhlia, vaikka en itse valokeilassa viihdykään. Juhannuksen haluan viettää siistissä kodissa. Siksi jonkinlainen juhannussiivous kuuluu valmistautumisrituaaleihini, vaikka näinä pikkulapsivuosina rimaa on ollut pakko madaltaa rankalla kädellä. Tyttöjen kanssa lähdettiin aattoaamuna keräämään isot kasat luonnonkukkia, joista saatiin kotona koottua monta kimppua sekä sisälle että ulos kotia koristamaan. Tämä keruureissukin on jo perinteeksi muodostunut ja tuntuu vuosi vuodelta yhä merkityksellisemmältä. Meidän tyttöjen hakiessa kukkia, oli isän

Juhannusviikon kuulumisia

Kuva
Pitkän ja kylmän kevään jälkeen kesä on tuntunut saaneen siivet selkäänsä. Alkukesä toki on kiireistä aikaa pihatöiden suhteen ja sisälläkin riittää yhtä jos toista puhdetta, joita yleensä yritän alkukesälle ajoittaa. Enkä nyt tiedä, voiko tätä muutakaan arkea kahden pienen lapsen kanssa niin verkkaiseksi sanoa. Tämä kesäkuu on joka tapauksessa suhahtanut juhannusviikkoon melkoisella vauhdilla.  Tällaiselle talven lapselle nämä vallitsevat helteet ottavat koville. Oloni muuttuu sitä tukalammaksi mitä korkeammaksi lämpötila kohoaa. Tukalan olon kanssa ei saa asioita normaaliin tapaan tehtyä ja se jos mikä on paha tällaiselle alituiselle puuhastelijalle. Nautin kyllä todella kesästä ja siksi yritänkin olla suuremmin valittamatta.  Helle on saanut kuitenkin aikaan valtaisan kasvupyrähdyksen puutarhassa ja ympäröivässä luonnossa. Luonnonkukat valtaavat ojat ja pientareet, kukkapenkeissä nuput hiljalleen aukeilevat ja kasvimaalla ja lavoissa kasvu tuntuu olevan hyvässä vauhdissa. Miten sitä

Ajatuksia kodista

Kuva
Muutimme tähän keltaiseen tupaan aika tarkalleen viisi vuotta sitten. Silloin meitä oli vain kaksi, minä ja mieheni, sekä muutaman vuoden ikäinen koiramme ja kissavanhuksemme. Olimme jo jonkin aikaa etsineet kotikunnastamme omakotitaloa isolla pihalla ja rauhallisella sijainnilla ja kun tämä talo tuli myyntiin, syntyi sekä päätös että kaupat nopealla aikataululla. Muutto pienestä rivitalokaksiosta isohkoon rintamamiestaloon joen varrelle, peltojen keskelle oli unelmien täyttymys. Olimme haaveilleet maalaisidyllistä ja täällä koivukujan päässä, vehreyden ja vihreyden keskellä, sitä totisesti saimme. Heti muuttamisen jälkeen aloitimme keittiöremontin ja etenimme alakertaa huone kerrallaan eteenpäin. Esikoisemme syntyi puolitoista vuotta muuton jälkeen. Ristiäisiin mennessä oli alakerran remontti saatettu päätökseen. Reilun vuoden päästä syntyi kuopuksemme ja remontti eteni matelemalla yläkerran aulaan. Siihen se sitten jäi junnaamaan, yrittäessämme selviytyä rankoista koliikin ja refluks

Kymmenen faktaa minusta

Kuva
Täällä blogissa häärää 29-vuotias kahden pienen tytön äiti, avovaimo, koiran, kissan sekä vuonna 1956 rakennetun keltaisen tuvan emäntä. Koulutukseltani olen varhaiskasvatuksen opettaja ja tällä hetkellä vielä hetken aikaa hoitovapaalla kotona. Tämä blogi syntyi vuosia kestäneen harkinta-ajan jälkeen, pyrkimyksenä luoda alusta omille ajatuksille sekä inspiraatioksi niin itselle kuin muille. Seuraavassa kymmenen faktaa minusta: 1. Olen luonteeltani rauhallinen ja harkitseva, mutta innostun helposti. En kuitenkaan ryntää suinpäin innostuksen huumassa eteenpäin vaan innostuneenakin jään harkitsemaan asian mahdollisia ja mahdottomiakin puolia ja vasta sitten päätän ryhdynkö toimeen. 2. Olen herkkä. Kaikissa erityisherkkyyttä mittaavissa testeissä saan korkeat pisteet. Havaitsen helposti muiden tunnetilat sekä yleisen ilmapiirin ja eläydyn täysillä muiden tilanteisiin. 3. Olen introvertti ja tarvitsen paljon hiljaista, rauhallista aikaa palautuakseni (tämä on melkoinen haaste kahden pienen